*

MerjaNurmi

Aika herätä pitkästä painajaisesta

Muutamina viime päivinä olemme saaneet useita positiivisia uutisia: rasismia ei hyväksytä, vihapuhetta ei hyväksytä, ihmisten pelottelemista möröillä ei hyväksytä. Ihanaa. Ei peli poikki vielä ole, mutta hyvään suuntaan ollaan matkalla. Hyvä Suomi!

Miten on tultu tähän tilanteeseen, jossa yksi ja toinen on keräillyt rahaa, valtaa ja mainetta syytämällä nettiin törkyä pelotellen kansan herkkäuskoisempaa ja vaikutteille alttiimpaa osaa?

Ensinnäkin on toisto. Kun katsoo vaikka kauhuelokuvia, se kauhu, joka ensin riittää herättämään mukavat väristykset selkäpiissä, ei muutaman elokuvan jälkeen tunnu missään. Samoin on pornon, päihteiden, peliriippuvuuden ja muiden addiktioiden laita. Toleranssi kasvaa. Pian siedetään aivan sairaita kuvia, aivan sairaita "vitsejä" muka normaaleina. Niitä halutaan lisää. Ja se, jolla on keinot ja kanttia levittää törkyä, kerää potin.

Tapahtuu myös muuta. Kun tarpeeksi monta kertaa pelotellaan vaikkapa muslimeilla, pian kauhukuvaksi riittää kuva ihan tavallisesta arabimiehestä, vaikka kuvasta ei mitenkään ilmenisi hänen uskontonsa. Ei välttämättä edes se, onko hän arabi vai ihan muuten vaan tummaverinen, kuten yllättävän monet suomalaisetkin ovat.

Kun tarpeeksi monta kertaa ehdollistetaan, ihminen ehdollistuu. Hän palaa aina vain uudelleen pelottelemaan itseään. Jopa se, että muslimimies ehdottaa kouluihin tavallisia vessoja, joihin menee yksi ihminen kerrallaan ja jotka eivät ole eroteltu tyttöjen ja poikien vessoihin, vaan systeemi on aivan sama kuin kodeissa,  nähdään uhkana. (Ei ehdotus minusta hyvä ole, mutta syy ei ole mikään kauhea muslimien salajuoni, vaan se, että niitä vessoja pitäisi sitten olla muutaman sadan oppilaan kouluissa vaikka kuinka monta, rakentaminen putkitöineen maksaisi maltaita ja niistä tulisi nykyvessojakin enemmän kokoontumispaikkoja, etenkin ripsiväriä korjaaville teinitytöille.)

Kun tarpeeksi kauan altistaa itseään noille kirjoituksille ja kuville, saattaa lopulta jo päivittää jotain sellaista kuin eräs hyvin tunnettu "maahanmuuttokriitikko" päivitti facebookiin pari päivää sitten: hän väitti, että "suvakit" ajavat "suomensukuisten kansanmurhaa miljardilla n**kerillä".

Sitten on sellainen seikka, jonka huomaa määrätyissä ryhmissä, ja jolle naureskellaankin, vaikka ei pitäisi: on ihan tavallista sanoa jotakuta "isämmaalliseksi" tai kertoa hänen käyneen "elämäm koulua". Monissa vihapuheryhmissä lukivaikeudet (todelliset!) vaikuttavat yllättävän yleisiltä. Miksi siis eivät muutkin oppimisvaikeudet? Ovatko nuo ryhmät se paikka, josta koulupudokas, joka ei mahdollisille neurologisille ongelmilleen mitään voi, löytää hyväksyntää yhdyssanavirheistä ja hahmotushäiriöstä huolimatta? Nuo ryhmätkö ovat ainoa paikka, jossa elämän kolhima saa kokea yhteisöllisyyttä, osallisuutta, tuntea olevansa tärkeä ja tasaveroinen?

Mutta nyt ollaan ehkä saatu iso laiva aloittamaan käännöstä. Ehkä yhä useammat heräävät ja huomaavat, minkälaista roskaa ovat lukeneet ja katselleet. Ehkä ihmiset hätkähtävät hereille ja ihmettelevät: tuotako naapurin mukavaa Abdia minä pidin todennäköisenä rikollisena? Silloin minä sanon heille sydän riemua täynnä: tervetuloa takaisin todellisuuteen!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Muutamina viime päivinä olemme saaneet useita positiivisia uutisia: rasismia ei hyväksytä, vihapuhetta ei hyväksytä, ihmisten pelottelemista möröillä ei hyväksytä."

Muodollisesti katsoen nuo ovat negatiivisia uutisia. Ei, ei ja ei... Muistathan mikä ero on positiivisella ja negatiivisella ajattelulla? (Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä.)

Vastustaminen on negatiivista ajattelua. Suuri osa viestinnästämme on nykyään vastustamista, negatiivisen tunnelman lietsomista.

Jotta voisimme kehittää yhteiskuntaamme paremmaksi, meidän on alettava keskittyä siihen, mitä puolustamme, eikä siihen, mitä vastustamme.

Toimituksen poiminnat